Ositus on avioeroon liittyvä vaihe, jossa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan virallisesti eron jälkeen. Ositus tarvitaan, vaikka omaisuus olisi jo käytännössä jaettu tai vaikka niin sanottua yhteistä omaisuutta ei juuri olisi. Jos puolisoilla on avioehto, tulee heidän tehdä omaisuuden erottelu. Jos puolisoilla on sekä avio-oikeuden alaista että avio-oikeudesta vapaata omaisuutta (avioehto tai avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla/testamentilla saatua omaisuutta), tulee heidän tehdä sekä omaisuuden erottelu että ositus.

Ositus katkaisee ja päättää puolisoiden aviovarallisuussuhteen eli taloudellisen yhteyden ja estää myöhemmät vaateet. Ilman ositusta entinen puoliso voi vaatia jakoa vuosienkin kuluttua.

Usein sopuisatkin puolisot tekevät ositussopimuksen käyttäen apuna juristia. Sopimus tehdään kirjallisesti, jonka jälkeen ositus allekirjoitetaan ja todistetaan.

Ositusta on vaadittava – ja kumpi tahansa voi vaatia sitä. Toisen osapuolen haluttomuus tai passiivisuus ei estä osituksen tekemistä. Jos sopimukseen ei päästä, kumpi tahansa voi hakea pesänjakajan määräämistä käräjäoikeudelta. Viime kädessä pesänjakaja toimittaa osituksen, jos puolisot eivät vielä tässäkään vaiheessa pääse sopimukseen omaisuutensa jaosta.

Osituksen kanssa ei kannata aikailla. Osituksen voi tehdä yhteistuumin tai vaatia tehtäväksi, kun avioero on tullut vireille käräjäoikeudessa.

Olen mielelläni apunanne.